Tästä lähtee mun blogin kirjottelu.
Ensimmäinen, muttei toivottavasti viimeinen kirjotus.
Oon jo pitkään halunnu kirjottaa blogia.
En semmosta lifestyleblogia missä on ylimuokattuja kuvia mansikoista tai valitsemastani asukokonaisuudesta.
Vaan lähinnä kirjotelmia siitä, mitä mun päässä liikkuu.
Sillä vähän deepimmällä levelillä.
Luokittelen itteni pohdiskelija -tyyppiseks ihmiseks.
Voisin käyttää kokonaisen päivän pelkästään ajattelemiseen.
Istuisin ja ajattelisin.
Mun pää on tällä hetkellä pelkkä mess.
Ja niin on varmaan jokasen 16-vuotiaan nuoren.
Joka suunnasta tulee taakkaa niskaan eikä mieli pääse valloilleen, kun ei pääse purkamaan sitä minnekkään.
Oon aina pitäny kirjottamisesta, mutta se on turhan vaivalloista käsin.
Kyllä, tähän pisteeseen ihmiset alkaa mennä.
"On se kumittaminen ja terottaminen ja käden väsyminen vaan niin hirveän raskasta."
No ei, mulla vaan juoksee ajatukset niin nopeesti etten millään ehdi kirjottaa niitä käsin.
Käsin kirjottaessa samalla kun kirjotan yhtä lausetta, niin mulla herää asiaan jo 4 uutta näkökulmaa, ja unohdan ne heti kirjoitettuani lauseen loppuun.
Siis mun isä kävi just mun huoneessa varmaan kolme kertaa peräkkäin valittamassa maailman turhimmista ja typerimmistä asioista, eikä edes yrittäny kuunnella mitä mä sanon.
Johan tuli taas vähän paskempi fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti