Johan on taas tapahtunu paljon.
Joka päivä tuli uusia asioita mitä oisin halunnu kirjottaa ylös,
muttei tilanteet oo sallinu sitä.
Tilanteilla tarkotan sitä mitä näiden muutaman päivän sisällä on tapahtunu.
Suoraan sanottuna "elämää muuttavia" asioita.
Oon jo melkeen puoltoista vuotta halunnu muuttaa pois kotoa.
Täällä en tunne että saan olla oma itteni, enkä voi olla vapaa.
Nyt se tuli tosissaan puheeks että oikeasti kanssa muuttaisin pois.
Tiistaina alkaa nyt uusi koulu.
Droppasin lukion viime vuonna ja kävin ammattistartissa puoli vuotta.
Nyt alotan ammattikoulussa, audiovisuaalista alaa.
Se on mun juttu.
Haluun keskittää energiani siihen täysin.
Haluan onnistua ja tehä siinä parhaani.
Eikä se onnistu kotona.
Täällä on niin stressaavaa.
Unelmoin yksiöstä Helsingissä.
Joka päivä.
Monta kertaa.
Jostain syystä en mm. pysty tehdä kotitöitä jos täällä on mun lisäksi muita ihmisiä.
Mun pitää olla yksin kun teen kotitöitä.
Kuulostaa hullulta, mutta rakastan ittekseni ääneen asioiden pohtimista.
Ja kotitöitä tehdessä se on parasta.
Jos kotona on joku, en yksinkertasesti saa täällä aikaseksi mitään.
En tiiä kulkeeko mussa joku yksinäisen suden sielu mutta I just need my own space.
Haluan laulaa, haluan itkeä yhtäkkiä (ilman että se kyseenalaistetaan), haluan harjoitella englannin lausumista ääneen, haluan pohtia omia ajatuksia ja näkemyksiä ääneen, haluun kiroilla ääneen jos vituttaa, haluan olla vapaa ilmaisemaan itseäni kun siltä tuntuu.
Jos alkaa ahdistaa sisällä olo ja haluan ulos, haluan olla vapaa tekemään niin.
Täällä tulee hirveä taisto jos haluan olla ulkona myöhempään kun 11.
Mun mielestä ei oo ongelma olla ulkona vaikka neljältä aamulla jos siltä tuntuu.
Tiedän ulkona myöhään olemisen ongelmat, mutta on se vaarallista olla päivälläkin ulkona.
Ties kuka sut silloin yhtäkkiä vaikka puukottaa.
Tai vaikka oma kotis romahtaa niskaas.
En vaan jaksa pelätä liikaa.
Haluan mennä ulos, jos mun pääkoppa vaatii sitä.
Haluan jo itsenäistyä.
Ja ei, tää ei oo sitä perus nuorten puhetta että "pitää päästä yöllä ulos juomaan jos mä haluun!!11!1!"
Vaan tää on sitä, että haluan maksaa mun laskuja, haluan hoitaa mun kotityöt, haluan olla rauhassa. Haluan olla vastuussa itestäni ja mun kodin siisteydestä.
Haluan rauhan mun ajatuksille ja opiskelulle.
Se ei yksinkertasesti onnistu kotona.
Ei vaan onnistu.
Jos saan olla pari päivää yksin kotona, niin oon jo ihan eri ihminen.
Teen mielelläni kotitöitä ja siivoilen ja laittelen ruokaa.
Heti kun joku tulee kotiin, niin jostain syystä makaan taas vaan sängyn pohjalla hiljaa ja oon läppärillä.
Mikä ongelma mulla on...
Oon kokenu näiden vuosien varrella niin paljon, että oon henkisesti valmis asumaan yksin ja pitämään itsestäni huolen.
Voisin henkisesti paremmin, jos saisin asua yksin.
Vanhempien ihmisten on vaikea ymmärtää, että nykymaailmassa nuoret kasvaa niin erilaisessa ympäristössä, että kyllä jo 15v voi hyvinkin olla kypsä asumaan yksin.
Ei missään nimessä kaikki, mutta jotkut.
------------------------
Vapaus ilmaista mun tunteita ja fiiliksiä,
vapaus päättää omista asioistaan,
vapaus tehdä asioita siinä järjestyksessä ja aikataulussa
kun itse haluaa.
Yksin asuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti